Espoon pitkä historia
Monikaan ei tiedä Espoon historiasta, sillä se jää usein Helsingin ja Turun historian varjoon. Espoo on kuitenkin hyvin vanhaa asutusaluetta, sillä Espoon alueella tiedetään asuneen ihmisiä peräti 9000 vuotta sitten.
Varhaisista vaiheista ei ole kovinkaan paljon kirjallista tietoa, mutta muun muassa jyvän jäänteistä on pystytty päättelemään, että Espoossa on mahdollisesti ollut jo maanviljelyä noin 1000-luvulla. Eteläistä Espoota ei tuolloin ollut vielä olemassakaan, sillä se oli silloin vielä veden peitossa. 1200-luvulle saakka Espoo oli eräänlainen välimaasto, jonka läpi varsinaissuomalaiset ja hämäläiset kulkivat puolin ja toisin, vaikka toki alueella asui myös harvalukuinen väestö. 1400-luvulla Espoo vakiinnutti asemaansa keskeisenä alueena, josta löytyi jo silloin useitakin eri kyliä. Sitä ennen Espoo kuului osaksi Kirkkonummea. Vähitellen Espooseen rakennettiin suuria kartanoita, joilla on ollut varsin merkittävä rooli kaupungin kehittymisen kannalta. Eräs merkittävimmistä rakennuttajista oli kuningas Kustaa Vaasa, joka päätti rakennuttaa Espooseen kuninkaallisen kartanon. Espåbyn ja Mankbyn kylät lunastettiin valtion toimesta ja kun siellä aiemmin asunut väestö oli siirretty muualle, alueelle rakennettiin kartano.
Espoon merkitys nousi esille aivan eri tavalla vasta paljon myöhemmin sen jälkeen kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1812. Siinä missä Helsinki kasvoi radikaalisti pääkaupungiksi tultuaan, säilyi Espoo edelleen hiljaisena, uneliaana maalaiskaupunkina vielä jonkin aikaa. Espooseen alkoi muuttaa enemmän ihmisiä vasta 1940-luvun tienoilla maaltamuuton seurauksena. Suurta muutosta kuvaavat hyvin väkilukutilastot: Vuonna 1920 Espoo oli pieni maalaiskunta, jossa asui 9000 asukasta, joista selvä enemmistö puhui äidinkielenään ruotsia. 50-luvulla Espoossa asui noin 25 000 asukasta. Viisitoista vuotta myöhemmin väkiluku oli kasvanut neljälläkymmenellätuhannella asukkaalla ja 60 vuoden kuluessa asukkaita on kaupungissa jo lähes kolmesataatuhatta!
Espoo sai kaupungin statuksen verrattain myöhään, vasta vuonna 1972. Sijainti pääkaupunki Helsingin läheisyydessä oli suurin syy sille, että Espoosta tuli vähitellen pääkaupungissa työskentelevien ihmisten kotipaikka, josta käsin oli ja on yhä helppo kulkea muualle pääkaupunkiseudulle töihin. Espoo on yhä muuttovoittoista aluetta ja kaupungissa rakennetaan jatkuvasti uusia asuinalueita, joista viimeisimpiä esimerkkejä ovat esimerkiksi Suurpelto ja Saunalahti.